Onko minulle yhtäkkiä kasvanut sarvet? Olen ihmetellyt itsekseni koko tämän kesän, sillä näytän keränneeni vaikuttavan määrän katseita.
Osoittautuu, että ihmiset ovat katsoneet minua suurella silmällä, kalansuu raollaan, koska olen traktoria ajava nainen. Periaatteessa he näkevät minun pyörivän ja vihaavat (anteeksi).
Minä ja peto
Minusta se on aika epätavallista. Isäni on maatilan johtaja ja pyysi yleensä veljeäni auttamaan häntä sadonkorjuussa – viljan keräämisessä puimurissa, traktorin ja perävaunun ajamisessa, trukin ajamisessa jne. Mutta sitten veljeni päätti aloittaa aikuiselämänsä ja hankki itsensä oppisopimuskoulutus.
Se alkoi vitsillä – isä sanoi, että aion auttaa häntä sadonkorjuun aikaan. Menin vain mukaan, en täysin uskonut, että pystyisin tekemään kaikki nuo 'miestyöt' itse – lähinnä siksi, että on harvinaista, että nainen päätyy tekemään sellaisia asioita.
Pian oli heinäkuu, sadonkorjuu alkoi ja huomasin istuvani traktorin penkillä pitämässä ensimmäistä oppituntiani.
Sen jälkeen en ole katsonut taaksepäin.
Viljojen herra
Minulla on ollut elämäni ehdoton aika. Laajalti 'miestyönä' pidetyssä työssä on jotain niin vapauttavaa – sen osoittavat saamani reaktiot.
Kaverini olivat kaikki hieman järkyttyneitä, kun kerroin heille ensimmäistä kertaa, mitä teen tänä kesänä. Jopa nyt, kahden kuukauden kuluttua, saan edelleen satunnaisen viestin, jossa lukee 'miten maatilaelämä kohtelee sinua?' ikään kuin he odottaisivat minun vammauttavan jonkun viattoman ohikulkijan ja/tai itseni. Jotkut heistä jopa sanoivat: 'En voi kuvitella sinun ajavan traktoria, se on hauskaa!', mutta ehkä se johtuu vain surullisen maalaisjärjen puutteestani.
Joka kerta kun ajaudun tien reunaan päästääkseni auton ohi, heilutan kohteliaasti kuljettajalle, joka on useaan otteeseen tavannut täydellisen järkyttyneen tuijotuksen. Kyllä, tiedän, että näytän töissä vähän naarmuilta, mutta en usko, että se oli syy tuijotukseen.
Eräs tapaus sattui, kun pyörittelin yhtä pelloista ja eräs vanhempi mies ulkoiluttaa koiraansa reunojen ympäri. Heti kun hän näki, että konetta ajaa nainen, hänen kasvonsa muuttuivat hassun harmaaksi ja hän seisoi paikallaan ja katsoi minun ajavani pellolla reilut kymmenen minuuttia.
Olen myös saanut paljon rohkaisua, jota en odottanut. Useat maanviljelijät ovat kysyneet isälleni: 'Onko tuo sinun tyttösi, joka ajaa traktoria?' hämmästyneenä, mutta ovat sitten alkaneet onnitella minua hyvästä työstä – yksi jopa sanoi: 'Parempi työ kuin minun pojat voisivat tehdä!'
Myös kollegani hyväksyntä on saavutettu – vanhempi nainen ajoi traktorini viereen ja kysyi: 'Oletko ainoa naispuolinen traktorinkuljettaja tällä alueella?' Sanoin uskovani olevani ja hän oli niin täynnä innostusta minua kohtaan, että se sai minut hieman nolostumaan.
Jälkeenpäin kuitenkin tunsin oloni todella vapautuneeksi ja YLPEÄ itsestäni, mikä on enemmän kuin voin sanoa muista osa-aikatöistäni. Tunsin, että minulla oli tarkoitus ja nautin siitä, että voin tehdä jotain hieman erilaista, aivan yhtä hyvin kuin kuka tahansa voi tehdä sen.
He sanovat, että olen erinomainen alallani
Kuka tietää, loppuuko tämän stereotypian haastaminen siihen. Palaan yliopistoon syyskuussa vielä kahdeksi vuodeksi, mutta sen jälkeen, jos journalismista on pulaa, harkitsen ehdottomasti maanviljelyä, insinöörityötä tai muuta 'maskuliinista' urapolkua. Se on outoa, koska en aiemmin kuvitellut tekeväni jotain 'teknisempää' – oletin jo pienestä pitäen, että päädyn tekemään jotain yksitoikkoista toimistotyötä.
Ehkä se johtuu siitä koulutuksesta, jota naiset edelleen saavat koulussa – en usko, että nuoremmat tytöt ymmärtävät, että nämä alat ovat heille avoimia. Kun kerroin opettajille, että isäni on maanviljelijä, se ei koskaan reagoinut paljon. Kun taas veljeni mainitsee sen, sitä on seurannut tavallinen 'harkisitko koskaan itse viljelemistä?'.
Tietenkin nuorempia poikia voitaisiin kannustaa myös enemmän seuraamaan tämän tyyppisiä urapolkuja – nykyään kouluissa on suuri painos, jotta ihmiset menevät yliopistoon tai oppisopimuskoulutukseen sen sijaan, että harkitsisivat maatalousopistoa tai jotain sen alan sisällä (ei sanailua tarkoitettu). Sukupuolirooleja lukuun ottamatta työ on mielestäni ollut palkitsevaa, koska tiedät, mihin kaikki sadon eteen vuoden aikana tehty kova työ päätyy – ruokaan ja juomaan kaikkialla maassa tai ulkomailla. Maanviljely on laulamaton perusosa yhteiskuntaamme – pahoittelut, jos se oli vähän tyhmää.
